suunto cup 2011 kisaraportit
Posted: Wed May 25, 2011 10:42 am
Peränpitäjän pohdintoja
Priscan kauden ensimmäinen ratakisa käynnistyi kipparia lukuunottamatta uudella naisistolla. Janikalle ja Merille kilpailu oli samalla ihan ensimmäinen ratakisa. Valmistauduimme kilpailuun hyvin - ainakin eväät oli viimeisen päälle mietitty.
Ensimmäinen kisapäivä aloitettiin paikkojen arvonnalla. Koska luvassa oli melko kovaakin keliä, spinnun skuuttaajaksi päätettiin valita Marianne, joka on joskus ennenkin ajanut spinnua. Keulatytöksi pääsi Meri ja isoa skuutaamaan jäi Janika. Pinnahenkilön paikasta ei käyty edes keskustelua.
Ensimmäisen päivän tavoitteeksi päätettiin, että ollaan lähdössä alle minuutin päästä startista (tämä tavoite toteutui kaikissa lähdöissä!).
Ennen ensimmäistä starttia ehdimme suorittaa pienen treenin - spinnu ylös, jiippi, spinnu alas. Ja sitten odottelimme ensimmäistä lähtöä perhoset vatsanpohjaa kutitellen.
Ensimmäinen startti meni mielestämme hyvin, mutta venevauhtia ei jostain syytä oikein saatu ja niin olimme heti alusta asti peränpitäjiä.
Spinnun kanssa oli paljon opeteltavaa ja ekana päivänä alamerkillä menikin aina vähän pitkäksi, vaikka lasku aloitettiin hyvissä ajoin. Sen verran ehdimme kuitenkin aina lenssillä hengähtää, että pystyimme ihailemaan Priscan kaunista punaista spinnua. Spinnun kanssa operoidessa myös kippari yritti osallistua ohjeistamiseen keulakannelle, mutta yleensä ohjeet olivat päin honkia. Onneksi keulagasti ei ehkä ihan kaikkia ohjeita kuullut? (Ei tainnut kuulla, sillä kaikki huomiokyky oli suunnattu selviytymään tehtävästä edes näennäisen kunniallisesti).
Ensimmäisenä päivänä tehtiinkin ihan oma suoritus. Energiaa ja huomiokykyä ei juuri riittänyt seurata muiden veneiden taktiikkaa. Mutta sen verran huomattiin, että jossain vaiheessa ennen alamerkkiä, olimme jo viidentenä. Ajoimme kuitenkin taas pitkäksi alamerkillä ja niin toiset pääsi ohi. Viimeisessä alamäessä jäi spinnu valitettavasti nostamatta, kun ison skuutista petti sakkeli. Onneksi Marianne vaihtoi sakkelin näppärästi ja oltiin taas kisassa mukana - tosin harmillisen kaukana kilpakumppaneista.
Toisen päivään startattiin lihakset hieman kipeinä ja trimmivinkkejä kerranneena. Toisen päivän tavoite oli nostaa spinnu molemmissa lähdöissä kummallakin kierroksella. Raporttia kirjoitettaessa paljastui, että kipparilla oli varjotavoite jiipatakin jokaisella lenssillä. Sekä virallinen että varjotavoite saavutettiin.
Toisen päivän aikana energiaa riitti myös seurata vähän muiden veneiden liikkeitä. Toisessa lähdössä kävimme jonkin aikaa tiukkaa kilpaa Millan kanssa, kunnes viimeisellä alamerkillä spinnun laskussa olimme vähän etuajassa ja Milla meni alamerkillä ohi.
Toisen päivän toisessa startissa laitettiin keulaan myös toinen nainen - sen jälkeen, kun keulagasti meinasi kerran lipsahtaa spinnupussiin. Ratkaisu oli hyvä, sillä kahden naisen apinanraivo riitti, ja spinnu oli alhaalla jo ennen alamerkkiä.
Kisojen saldo oli paljon mustelmia, yksi hajonnut sakkeli, paljon onnistuneita lähtöjä ja kipeät vatsalihakset (lähinnä johtuen kisojen jälkeisistä "taktiikkapalavereista"). Lopuksi on ihan pakko mainostaa, että toisen päivän jälkipuintia vauhditti skumppa, joka oli huolella soinnutettu Priscan punaiseen (kuvista meidät tunnistaa varmimmin kisojen kauneimmasta spinnusta!).
- Priscan nätti ja kiltti naisisto -
Priscan kauden ensimmäinen ratakisa käynnistyi kipparia lukuunottamatta uudella naisistolla. Janikalle ja Merille kilpailu oli samalla ihan ensimmäinen ratakisa. Valmistauduimme kilpailuun hyvin - ainakin eväät oli viimeisen päälle mietitty.
Ensimmäinen kisapäivä aloitettiin paikkojen arvonnalla. Koska luvassa oli melko kovaakin keliä, spinnun skuuttaajaksi päätettiin valita Marianne, joka on joskus ennenkin ajanut spinnua. Keulatytöksi pääsi Meri ja isoa skuutaamaan jäi Janika. Pinnahenkilön paikasta ei käyty edes keskustelua.
Ensimmäisen päivän tavoitteeksi päätettiin, että ollaan lähdössä alle minuutin päästä startista (tämä tavoite toteutui kaikissa lähdöissä!).
Ennen ensimmäistä starttia ehdimme suorittaa pienen treenin - spinnu ylös, jiippi, spinnu alas. Ja sitten odottelimme ensimmäistä lähtöä perhoset vatsanpohjaa kutitellen.
Ensimmäinen startti meni mielestämme hyvin, mutta venevauhtia ei jostain syytä oikein saatu ja niin olimme heti alusta asti peränpitäjiä.
Spinnun kanssa oli paljon opeteltavaa ja ekana päivänä alamerkillä menikin aina vähän pitkäksi, vaikka lasku aloitettiin hyvissä ajoin. Sen verran ehdimme kuitenkin aina lenssillä hengähtää, että pystyimme ihailemaan Priscan kaunista punaista spinnua. Spinnun kanssa operoidessa myös kippari yritti osallistua ohjeistamiseen keulakannelle, mutta yleensä ohjeet olivat päin honkia. Onneksi keulagasti ei ehkä ihan kaikkia ohjeita kuullut? (Ei tainnut kuulla, sillä kaikki huomiokyky oli suunnattu selviytymään tehtävästä edes näennäisen kunniallisesti).
Ensimmäisenä päivänä tehtiinkin ihan oma suoritus. Energiaa ja huomiokykyä ei juuri riittänyt seurata muiden veneiden taktiikkaa. Mutta sen verran huomattiin, että jossain vaiheessa ennen alamerkkiä, olimme jo viidentenä. Ajoimme kuitenkin taas pitkäksi alamerkillä ja niin toiset pääsi ohi. Viimeisessä alamäessä jäi spinnu valitettavasti nostamatta, kun ison skuutista petti sakkeli. Onneksi Marianne vaihtoi sakkelin näppärästi ja oltiin taas kisassa mukana - tosin harmillisen kaukana kilpakumppaneista.
Toisen päivään startattiin lihakset hieman kipeinä ja trimmivinkkejä kerranneena. Toisen päivän tavoite oli nostaa spinnu molemmissa lähdöissä kummallakin kierroksella. Raporttia kirjoitettaessa paljastui, että kipparilla oli varjotavoite jiipatakin jokaisella lenssillä. Sekä virallinen että varjotavoite saavutettiin.
Toisen päivän aikana energiaa riitti myös seurata vähän muiden veneiden liikkeitä. Toisessa lähdössä kävimme jonkin aikaa tiukkaa kilpaa Millan kanssa, kunnes viimeisellä alamerkillä spinnun laskussa olimme vähän etuajassa ja Milla meni alamerkillä ohi.
Toisen päivän toisessa startissa laitettiin keulaan myös toinen nainen - sen jälkeen, kun keulagasti meinasi kerran lipsahtaa spinnupussiin. Ratkaisu oli hyvä, sillä kahden naisen apinanraivo riitti, ja spinnu oli alhaalla jo ennen alamerkkiä.
Kisojen saldo oli paljon mustelmia, yksi hajonnut sakkeli, paljon onnistuneita lähtöjä ja kipeät vatsalihakset (lähinnä johtuen kisojen jälkeisistä "taktiikkapalavereista"). Lopuksi on ihan pakko mainostaa, että toisen päivän jälkipuintia vauhditti skumppa, joka oli huolella soinnutettu Priscan punaiseen (kuvista meidät tunnistaa varmimmin kisojen kauneimmasta spinnusta!).
- Priscan nätti ja kiltti naisisto -