Peräsinremontti

Helat, purjeet, pohja, riki jne.

Valvoja: mhm

McInen
Viestit: 68
Liittynyt: Pe Loka 05, 2007 7:17 pm
Paikkakunta: Lahti

Sääntöjen tavailua

Viesti Kirjoittaja McInen » Pe Marras 23, 2007 11:33 pm

No juu, yritin tuossa tavailla vääränkielisiä (sorry...) sääntöjä ja olin ymmärtävinäni, että

1. Minimipaino lavalle on 18kg (sisältäen kiinnityshelat)
2. Täyteaineena polyuretaani (meillä siis EI ollut vaikka lapa on originaali)
3. Lavan painopiste on määritelty siten, että se ei saa alittaa tiettyä linjaa
4. Painopistettä (ja painoa) saa muuttaa lisäpainoilla peräsimen yläosassa jotta sääntö toteutuu

Kohdassa 3 mainittu linja määräytyy alhaalta päin mitatessa siten, että peräsimen takalaidassa piste I on 1080mm ja peräsimen etulaidassa piste J on 1100mm korkeudella. Nämä kaksi pistettä yhdistämällä saadaan linja, jonka yläpuolella painopisteen tulee olla. Uskoisin, että ainakin yksi syy hemmetinmoisen täyteainemällin sijainnille meidän peräsinlavassamme on juuri painopisteen asettuminen oikeaan kohtaan.

Täyteainemateriaali EI siis missään tapauksessa meillä ollut polyuretaania eikä se itse asiassa ollut edes varsinaista täyteainetta koska rakenne EI siis ollut (yllätyksenä meille) perinteinen sandwich.

Olisin kyllä hieman eri mieltä Villen kanssa korjauksemme laittomuudesta jos emme käytä täyteaineena muuta kuin polyuretaania (tai jätämme sen kokonaan pois). Vahvistaminen tehdään vain siinä määrin kuin lasikuitua on hiottu olosuhteiden pakosta sisäpinnalta pois. Mitään eksoottisia materiaaleja ei ole tarkoitus käyttää (nehän kielletään säännöissä).

Peräsinlavan osalta tulkisisin mielelläni sääntöjä niin, että peräsimen ulkomitat ja painopiste on pysyttävä sääntöjen määräämissä rajoissa. Säännöthän sallivat lisäpainojen käytön painopisteen siirtämiseksi sääntöjen vaatimaan kohtaan, joten siinä mielessä lisäpainot voivat olla mitä tahansa, kunhan eivät ole "eksoottista materiaalia". Maksimipainoa ei peräsimelle ole määritelty joten olettaisin, että tässä on ajateltu turvallisuusnäkökulmaa - painakoon kuinka paljon vaan, kunhan painopiste on sääntöjen mukaisessa paikassa. Jos käytämme minimipainon saavuttamiseen esimerkiksi lasikuituhartsia johon sotkemme jotain (mitälie) sekaan, sekin on mielestäni sallittua, kunhan emme taaskaan sotke niitä kuuluisia eksoottisia materiaaleja.

Mielestäni Expressin peräsimen ei kuulu taipua tai kääntyä ropeliksi. Niinpä kunnostuksen yhteydessä suoritetun, pakollisen hionnan takia ohentuneen laminaatin korvaaminen uudella laminaattikerroksella ei mielestäni paranna peräsimen ominaisuuksia ja käytettävä materiaalikin pysyy samana.

Ville: Miltä osin korjauksemme on siis mielestäsi laiton? En ole mikään ortodoksi sääntöjen suhteen mutta en mielelläni tekisi yksityyppiveneeseen MITÄÄN, mikä muuttaa sen sääntöjen vastaiseksi.

Näin off topic:ina todettakoon, että joissain paikoissa olen valmis joustamaan ainakin kilpailijoiden kohdalla: Olen nähnyt nätin keulaluukun, joka on pinnotettu teakilla. Sehän on periaatteessa sääntöjen vastaista, vaikka ainoastaan lisää painoa ja parantaa turvallisuutta luukun kestävyyden parantuessa. Tosin siinäkin kohdassa säännöissä puhutaan luukun VALMISTUSmateriaalista eikä pinnoitteesta... Onko tämä jo menetettyjen hiuksien halkomista?

Meille peräsimen korjauksen aloittaminen oli puhtaasti turvallisuuskysymys. Korjauksen olisi voinut jättää tekemättä tai ainakin tyytyä pintapuoliseen kunnostukseen. Halusimme kuitenkin ottaa varman päälle ja avata lapa. Jos suunnittelemamme kunnostustapa ei ole sääntöjen mukainen en ymmärrä, voiko lapaa mitenkään kunnostaa. Sen verran voin myöntää, että en ollut aikaisemmin lukenut sen enempää painopisteestä kuin täyteaineestakaan, kiitos Ville kommentista. Painopiste ei ole ongelma mutta täyteaine on: Polyuretaani imee AINA jonkin verran kosteutta joten joudumme miettimään TODELLA tarkasti, laitammeko sitä lavan sisään vai jätemmekö lavan ontoksi kuten se oli.

Toivoisin kommentteja niin korjaustekniikoista kuin tästä sääntöasiastakin - näitä hommia on varmasti tehty ennenkin?!?
Antti

McInen
Viestit: 68
Liittynyt: Pe Loka 05, 2007 7:17 pm
Paikkakunta: Lahti

Vahvistuslaminointi tehty

Viesti Kirjoittaja McInen » Su Marras 25, 2007 11:07 am

Peräsinlapa on nyt siis kahdessa osassa. Molemmat osat on hiottu puhtaiksi, pesty ja annettu kuivaa huoneenlämmössä muutaman viikon:
Kuva

Ohentuneen laminaatin korvaajaksi lisättiin uutta mattoa. Alla yksi kerros tavallista, ohutta mattoa (ylimääräiset leikataan ehkä jo tänään pois), sen jälkeen lavan pituinen suikale paksumpaa rowing-mattoa ja päällimmäisenä vahvikepalat kiinnityshelojen kohdalla taas tavallisesta matosta. Kaikki kolme kerrosta on nähtävissä kuvasta kun tarkasti katsoo (ja kuvittelee tarvittaessa loput):
Kuva

Painoa lähti purkamis- ja hiomisvaiheessa varsin reilusti pois. Sääli, että emme tajunneet punnita peräsintä missään vaiheessa. Nyt painoa tuli pari kilogrammaa lisää hartsin muodossa plus matot.
Antti

vvoltti
Viestit: 88
Liittynyt: La Syys 29, 2007 6:19 pm

Viesti Kirjoittaja vvoltti » Su Marras 25, 2007 3:51 pm

2. Täyteaineena polyuretaani (meillä siis EI ollut vaikka lapa on originaali)
Onko tuo "lapa on originaali" tieto vai esim. edellisen omistajan esittämä väite? En ihan hevillä usko että tehtaalta olisi tullut jollain betonintapaisella täytettyjä peräsimiä...
Ville: Miltä osin korjauksemme on siis mielestäsi laiton?
Jos peräsintä vahvistetaan jollain tapaa, joka ei ole alkuperäistä vastaava. Esim. tämä:
Ehkäpä vetäisemme normaalin maton lisäksi myös yhden rowing-maton jäykisteeksi.
Nyt on huomattava, että minä en tiedä lasikuituhommista hevon hittoa. Mutta tuossa lauserakenteessa on "outo" sana rowing (vrt normaali matto) ja sitten siinä on sana jäykisteeksi, nämä niinkun mun mielestä särähtää siihen suuntaan, että tehdään jotain parempaa kuin alkuperäinen. Normaali ylläpito on sallittu. Mulla ei ole kompetenssia sanoa, onko peräsimen vahvistaminen jollain rowing matolla normaalia ylläpitoa vai ei, mutta sanoisin että "on aihetta epäillä".

Ville

McInen
Viestit: 68
Liittynyt: Pe Loka 05, 2007 7:17 pm
Paikkakunta: Lahti

Luulot ja tiedot

Viesti Kirjoittaja McInen » Su Marras 25, 2007 4:13 pm

Ei sitä tietoa ole täälläkään sen enempää originaalisuudesta kuin lasikuitutöistä. Siitä kertonee jotain, kun en osannut edes kirjoittaa tuon maton nimeä oikein... siinä on nimittäin yksöisvee... eli roving.

Oheinen kuva selvittää mielestäni asiaa hyvin:
Kuva

Vasemmalla ylhäältä alas: Combiflow, jatkuvakuituinen matto ja katkokuitumatto
Keskellä ylhäältä alas: multiaksiaalinen lujite, yhdensuuntaislujite ja roving-kudos
Oikealla ylhäältä alas: punos (braid), aramidi-hiili -hybridikudos ja hiilikudos

Meidän mattomme ovat katkokuitu ja roving. Tämä "valinta" perustui siihen, että niitä nyt sattui olemaan rullalla tarjolla.

Vasen- ja keskisarake sisältävät ymmärtääkseni "tavallisia" lasikuitumattoja, jotka poikkeavat toisistaan vain kuidun paksuuden ja asettelun puolesta. Säännöissä sanotaan vain, että "lasikuitu". Nämä kaikki ovat lasikuitua.

Oikeanpuoleisessa sarakkeessa on sitten näitä sääntöjen kieltämiä "eksoottisia" materiaaleja.

Käsittääkseni veneemme on viimeisiä alkuperäisen tehtaan valmistamia veneitä, rungon numero taitaa olla (ulkomuistista sanottuna) 1044. Kuten jossain aikaisemmassa viestissä todettiinkin, peräsimiä on vähän erilaisia vaikka kyseessä on yksityyppivene. Tämän saman olen huomannut myös H-veneissä niin myös saman valmistajan veneiden välillä kuin tietenkin myös veneen valmistusajankohdan mukaan.

Edelleen vetoan siihen logiikkaan, että sääntöjen kirjain täytyy täyttyä mutta järkeäkin saa käyttää. Materiaali on siis edelleen lasikuitu, kuten säännöissä vaaditaan, painopiste asetetaan oikeaan kohtaan ja minimipaino täytetään. Sandwich-rakenteinen peräsin ei taivu joten vaikka laminoisin pitkin ja poikin omaa peräsintäni turvallisuussyistä en näe, että parannan mitenkään alkuperäisen peräsimen ominaisuuksia. Kun teen laminoinnin vain lasikuidulla, en mielestäni riko myöskään sääntöjä.

Noin sivumennen sanoen "polyuretaani" ei sekään ole ihan yksiselitteinen asia, niitäkin on olemassa vaikka minkälaista laatua... Enkä ole vielä ennättänyt perehtyä siihen maailmaan.

Kaiken kaikkiaan tämä on jo tässä vaiheessa ollut mielenkiintoinen projekti näin loskaisten syys- ja talvi-iltojen iloksi!
Antti

McInen
Viestit: 68
Liittynyt: Pe Loka 05, 2007 7:17 pm
Paikkakunta: Lahti

Etenee... pikkuhiljaa...

Viesti Kirjoittaja McInen » Ma Marras 26, 2007 8:41 pm

No niin, taas on yksi vaihe ohi (ja viisi vuotta elämästä tuhlattu kun en viitsinyt taaskaan käyttää hengityssuojainta). Ylimääräiset matot on leikattu aluksi rälläkällä, sitten weber-laikalla ja lopuksi hiottu käsin:

Kuva

Suuressa viisaudessamme olemme päättäneet, että seuraavaksi ostamme 30mm paksua polyuretaanilevyä (hinta 23€) josta leikkaamme keskelle lapaa ikäänkuin ydinpalat. Levyt liimataan puristimilla ja hartsilla lavanpuoliskoihin.

Uretaani hiotaan käsin oikeaan korkoon jonka jälkeen lapojen puoliskot laminoidaan kiinni toisiinsa parilla mattokerroksella ja hartsilla ---> ziljoona puristinta...
Antti

McInen
Viestit: 68
Liittynyt: Pe Loka 05, 2007 7:17 pm
Paikkakunta: Lahti

Projekti jatkuu taas...

Viesti Kirjoittaja McInen » Ma Joulu 03, 2007 8:43 pm

Seuraava vaihe suoritettu:

Kuva

Uretaanilevystä (120cm x 240cm) sahattiin mielestämme sopivat palat, joita muotoiltiin hieman hiomalla. Sen jälkeen levyt liimattiin paikalleen samalla lasikuituhartsilla, jolla varsinainen vahvistuslaminointi tehtiin.

Ensimmäistä kertaa tuntuu siltä, että en todellakaan tiedä, mitä olemme tekemässä enkä sitä, mitä tästä tulee. Kokemusta ainakin, jos ei muuta...

Vaarana on, että puristimet vetävät lavanpuoliskot kieroon ja hartsin jämähtäessä olemme valmistaneet potkurin peräsimen sijaan... Sitä välttääksemme laitoimme puoliskojen alle kakkosviitoset, joita vastaan puristus tapahtuu. Saas nähdä...
Antti

McInen
Viestit: 68
Liittynyt: Pe Loka 05, 2007 7:17 pm
Paikkakunta: Lahti

Polyuretaanin hiontaa

Viesti Kirjoittaja McInen » La Joulu 08, 2007 3:53 pm

Ja taas mennään...

Lavanpuoliskoihin liimattiin siis 30mm paksut polyuretaanilevyt (toistensa peilikuvia). Ostettu levy oli pinnoitettu paperilla (toki muitakin pintavaihtoehtoja on) ja paperi piti tietysti poistaa ennen liimaamista. Puristusvaiheessa apuna käytetyt kakkosviitoset pitivät hyvin huolen siitä, että lavanpuoliskot pysyivät suorina:

Kuva

Liima-aineena olevaa hartsia levitettiin pensselillä reilusti sekä lapaan että uretaaniin. Reiluhko puristus piti huolen siitä, että hartsi varmasti levittyi tasaisesti eikä minkäänlaisia ilmakuplia jäänyt laminaatin ja uretaanin väliin. Samalla hartsi toimii myös kosteussulkuna uretaanin pinnalla. Reilu hartsiannos puristui ulos levyjen alta (näkyy kuvassa kiiltävänä pintana):

Kuva

Levyt hiottiin oikeaan korkoon käyttämällä kuvassa näkyvää raspia ja 80K hiomapaperia. Oikea korko katsottiin linjarina toimineen vatupassin avulla ja tarkistettiin tietysti asettamalla lavat vastakkain:

Kuva

Peräsin punnittiin tässä vaiheessa ---> 10,5kg. Näyttäisi siis, että minkäänlaista ylipaino-ongelmaa ei tule. Heloja ei ole punnittu, mutta tuskin ne paljon yli kilogrammaa painavat. Loppupaino sääntöjen vaatimaan 18kg :aan tulee täytemassasta, lasikuitumatosta, viimeistelykitistä ja maalikerroksista.

Kuvissa näkyvät tyhjät alueet täytetään massalla, joka valmistetaan sekoittamalla hartsiin lasikuitumatosta revittyä nöyhtää. Näin saadaan riittävästi kosketuspintaa lapojen yhteenlaminointia varten. Tarkoitus on levittää hartsi ja lasikuitumatto koko lavan pinta-alalle molemmin puolin ja puristaa lavat yhteen. Näin saadaan kosteussulku myös uretaanin toiselle puolelle ja koko lavan pinnan kokoinen kiinnityspinta joka varmistaa kestävän liitoksen. Liitoksesta tulee tosin niin kestävä, että tätä lapaa ei enää ikinä avata. Puoliskot voisi liittää toisiinsa myös laminoimalla mattoa ulkopinnalle, mutta emme halua ryhtyä mielettömään hiontaurakkaan saadaksemme aikaiseksi tasaisen ja oikeaprofiilisen pinnan.

Muitakin vaihtoehtoja täyteaineeksi olisi tarjolla niin levyjen kuin massan suhteen, mutta Expressin vanhat luokkasäännöt sallivat vain lasikuidun ja polyuretaanin käytön. Mielestäni tältä osin sääntö on typerä, esimerkiksi polyuretaanin tilalle olisimme mielellämme laittaneet vaikkapa divinycell-täytteen, mutta sitä säännöt eivät salli.
Antti

McInen
Viestit: 68
Liittynyt: Pe Loka 05, 2007 7:17 pm
Paikkakunta: Lahti

Lavanpuoliskojen liittäminen yhteen

Viesti Kirjoittaja McInen » Pe Joulu 28, 2007 8:40 pm

Lisää työvoimaa (ja kuvaajia) saapui paikalle ja jälleen alkoi tapahtua...

Työvälineet kannattaisi pestä jo etukäteen...
Kuva

Molemmat lavanpuoliskot tervattiin hartsilla:
Kuva

Sen jälkeen molemmille puolille mattoa:
Kuva

Lopuksi vain lavanpuoliskot yhteen puristimilla niin, että hartsi pursuaa välistä:
Kuva
Antti

McInen
Viestit: 68
Liittynyt: Pe Loka 05, 2007 7:17 pm
Paikkakunta: Lahti

Kasauksen viimeistelyä

Viesti Kirjoittaja McInen » La Joulu 29, 2007 5:06 pm

Yllätykseksemme emme onnistuneet laminoimaan puristimia kiinni peräsimeen, vaan kaikki puristimet irtosivat ilman taistelua. Silti puristimet ja peräsinkin olisi ehkä kannattanut suojata maalarinteipillä ennen laminointia sotkun vähentämiseksi. Hartsia on oltava sen verran reilusti että se pursuaa, joten sotkua tulee taatusti...

Kuva

Ylimääräiset matot leikattiin jälleen rälläkällä sekä hiottiin weber-laikalla ja lopuksi epäkeskohiomakoneella.

Kuva

Tulos on jopa yllättävän hyvä ja taatusti kestävä. Kokonaispaino on kivunnut jo 21kg :aan, joten peräsin on sittenkin ylipainoinen (minimi 18kg). No, onpahan ainakin kestävä, täytynee laittaa pinnamies laihdutuskuurille kesää varten.

Kuva

Seuraavaksi vuorossa on kittaus ja lopullinen muotoonhionta. Sitten ei muuta kuin maalaamaan - ensin epoksimaalaus ja pintaan uretaanipohjainen maali.
Antti

McInen
Viestit: 68
Liittynyt: Pe Loka 05, 2007 7:17 pm
Paikkakunta: Lahti

Mikkelin kittaajat

Viesti Kirjoittaja McInen » Pe Tammi 18, 2008 7:40 pm

No joo, nyt on sitten pari viikkoa kittailtu peräsintä. En voi suositella kenellekään, hemmetin tylsää hommaa. Kittaa, vesihio, pese, kuivaa. Kittaa, vesihio, pese, kuivaa. Kohta alkaa riittämään tuota lajia!

Kokeilimme ensimmäisellä kerralla Gelcoat Filler -nimistä kittiä (paketti näkyy kuvassa). En kokeile toista kertaa... Ensinnäkin aika ronkeli lämpötilan suhteen (tarvitsee oikeasti +15C jotta kovettuu) ja toisekseen todella ikävä hiottava. Soveltuu mielestäni vain pienten naarmujen ja kolojen korjaukseen kun tarkoitus ei ole päällemaalata. Tonnisella vesihiomapaperilla saa todella kiiltävän, valkoisen pinnan. Miinuksena valkoisuudesta on se, että sekä kitti että kovetin ovat valkoisia... sekoittamisen kanssa saa olla tarkkana.

Kuva on otettu ensimmäisen kittauksen jälkeen, nyt peräsin näyttää PALJON paremmalta. Tämän kuvan tarkoitus oli lähinnä taltioida keulaluukun sisäpinta, koska peräsinremontin yhteydessä myös luukkua vahvistettiin alapuolelta yhdellä tavallisella ja yhdellä roving-matolla. Päälle on vedetty kerros topcoat:ia:

Kuva

Loput sata kittauskertaa (no ei kai nyt sentään, mutta siltä se tuntuu...) olemme tehneet jollain hemmetin "mikrotäytteellä" joka on aika kallista sekin (9€ 135ml) mutta nopea kuivamaan ja kohtuullisen mukava levittää ja hioa. Väriltään sinivihreä...

Yksi hionta vielä, sitten päästään maalaamaan. Hempelin Light Primer on jo ostettu, samaa moskaa olisi tarkoitus laittaa keväämmällä pohjaan kunhan kimppakaverit ensin raappaavat ja hiovat pohjan :twisted:

Tässä vaiheessa peräsin näyttää yllättävän hyvältä, otan pari kuvaa kun ennätän ja muistan.
Antti

McInen
Viestit: 68
Liittynyt: Pe Loka 05, 2007 7:17 pm
Paikkakunta: Lahti

Ensimmäinen maalikerros

Viesti Kirjoittaja McInen » Ma Tammi 21, 2008 11:39 am

Peräsin hiottiin viimeisen kerran, pestiin huolella ja viimeisteltiin puhdistus asetonilla. Sitten roikkumaan hallin katosta:

Kuva

Laskeskelimme, että peräsin + keulakuukku ovat yhteensä noin 1,8 neliömetriä. Niinpä teimme 2,4dl valmista maalia (1,6dl maalia ja 0,8dl kovetetta) ja laimensimme sen Hempelin omalla tinnerillä (0,5dl). Sitten vaan maalailemaan:

Kuva

Näyttää kuvassa paremmalta kuin luonnossa... Onneksi kyseessä on vain primer-maalaus ja siitäkin ensimmäinen kerros. Maali paljastaa KAIKKI epätasaisuudet... taidetaan päästä taas kittaamaan ja hiomaan...

Maalikaupan asiantuntija oli myynyt mukaan litran jotain halvempaa tinneriä työvälineiden puhdistukseen. Vaikutus oli sama, kuin olisi vedellä pessyt. Vain Hempelin oma tinneri pystyy tuohon maaliin. Yritimme jopa ksyleenillä, mutta ei mitään vaikutusta... Melkoista tököttiä ja melkoisia asiantuntijoita!

Samalla sudittiin myös keulaluukkua...

Alapinta vedeltiin topcoatilla:

Kuva

Yläpinta peräsimen maalauksen yhteydessä ensin Light Primerillä (20% ohennettu):

Kuva
Antti

McInen
Viestit: 68
Liittynyt: Pe Loka 05, 2007 7:17 pm
Paikkakunta: Lahti

Poly Bestin värit

Viesti Kirjoittaja McInen » Ti Tammi 22, 2008 10:41 am

Peräsimen veden yläpuolinen osa sekä keulaluukku olisi tarkoitus pintamaalata Hempelin Poly Bestillä. Kyseistä tuotetta on olemassa 14 eri värisävyä, joista valkoisen sukulaisia ovat seuraavat:

White 10001
Shell White 13410
Light Grey 19500
Light Cream 20450
Pearl White 23800
Cream 24700

Haen maalikaupasta värikartan ja käyn pällistelemässä veneellä (koska netistä tulostettuun karttaan ei voi luottaa) mutta osaisiko joku sanoa, mikä noista olisi "expressinvalkoinen"?
Antti

McInen
Viestit: 68
Liittynyt: Pe Loka 05, 2007 7:17 pm
Paikkakunta: Lahti

Värisävyt

Viesti Kirjoittaja McInen » Su Tammi 27, 2008 7:13 pm

Peräsin on nyt maalattu kahdesti, toinen kerros ohentamattomalla Light Primerillä. Pikku hiljaa pitäisi ostaa myös vesilinjan yläpuolelle laitettava pintamaali Poly Best. Kävin hakemassa värikartan ja vertailemassa värejä veneellä. Yllätys yllätys, mikään väreistä ei ole oikea. Nyt voikin sitten päättää, haluaako

a) liian valkoisen (white)
b) liian harmaan (light cream) vai
c) liian keltaisen (pearl white)

Kuva

"Makuasia" sanoi Musti kun muniaan nuoli...
Antti

McInen
Viestit: 68
Liittynyt: Pe Loka 05, 2007 7:17 pm
Paikkakunta: Lahti

Viimeinen primer-kerros

Viesti Kirjoittaja McInen » Su Helmi 03, 2008 1:51 am

No niin, nyt peräsimessä on neljäs primer-kerros ja huomenna pitäisi aloittaa Poly Best:

Kuva
Antti

McInen
Viestit: 68
Liittynyt: Pe Loka 05, 2007 7:17 pm
Paikkakunta: Lahti

Poly Best

Viesti Kirjoittaja McInen » Su Helmi 03, 2008 1:56 am

Nyt menee jo aika sanattomaksi... vituttaa.

Luokkasääntöjen piirustusten mukaan määritimme vesilinjan asennon ja samalla teimme kevyen vesihionnan 240 paperilla:

Kuva

Ostimme sopuhintaan hyllystä viime kesäisen purkin Poly Bestiä, värisävyltään Pearl White. Ratkaisu perustui siihen, että mikään sävyistä ei ollut värikarttavertailun mukaan oikea ja Hempelin tekninen tuki totesi, että heidän "valkoinen" eli White on "valkoisin, mitä markkinoilta löytyy" eli perskeleen valkoinen siis.

No... ohensimme maalia teknisen tuen ohjeiden mukaan 8% - 10% eli meidän tapauksessamme karvan alle 10%. Tuloksena maali oli melko mukava levitettävä, joskin hieman vetelä. Ohennus on kuulemma silti tehtävä, muuten kovettuessaan maali saattaa vetää rypylle...

Riittoisuustaulukon mukaan 1L riittää 16 neliömetriin. Maalasimme peräsimen yläosan (PB ei kestä pitkää jatkuvaa veden alle upottamista) sekä keulaluukun. Teimme maalia 1,5dl (1dl pohjaa + 0,5dl kovetinta) ja ohensimme sen hieman alle 1,5cl oikealla thinnerillä (jonka numeroa en juuri nyt muista). Levitys tehtiin kohtuulaatuisella lakkasiveltimellä.

Maali on sen verra notkeaa, että sillä on taipumuksena valua joten kerroksen on oltava ohut. Toisaalta alla on neljä kerrosta primeriä ja tarkoituksena onkin vetää kaksi ohutta kerrosta, joten siinä mielessä kaikki on ok.

Väri vaan on... lapsenpaskanruskea. Jos helmet alkavat olemaan tuon värisiä (Pearl White), minäkin uskon ilmastonmuutokseen, myyn nykyisen autoni ja ostan jonkun bensapihin hilavitkuttimen. Toistaiseksi uskon kuitenkin, että Hempelin pojat ovat valinneet värisävylle väärän nimen...

Katsellaan tuota nyt aikamme ja sitten voimme tietysti mennä taas kauppaan... sieltä saa sitä "markkinoiden valkoisinta" maalia, jota voi sutia ruskean päälle:

Kuva

Voihan tittu, ei ainakaan tuota väriä...

Jos tarkoituksena olisi maalata VAIN peräsin, voisi sen vedellä vaikka punaisella mutta kun SÄÄSTÄVÄISINÄ oli tarkoitus maalata myös keulaluukku, piti yrittää etsiä kerralla sopivaa sävyä... Ääk...

Ja luukkukin näyttää hyvältä, jos tykkää värisävystä:

Kuva
Antti

Vastaa Viestiin